Talvikkien historiaa

Kirjoittanut: Ritva ”Liina” Liinamaa

Syksyllä 1920 kutsui Seinäjoen Yhteiskoulun IV-luokkalainen Sigrid Kiikka partiosta kiinnostuneita tyttöjä kokoon. Näin alkoivat vartiot toimia Sigrid Kiikan luokkatovereiden johdolla. Partiotaitoja opeteltiin Helsingistä saatujen ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti, vaikka toiminta oli vielä tuolloin järjestäytymätöntä. 15.9.1921 perustettiinkin Seinäjoen Partiotyttöyhdistys Kiurut. Yhdistyksen lehti oli nimeltään Kiurujen liverrys. Lippukunnalla oli tuolloin myös oma lippu. 1923 järjestettiin lippukunnan ensimmäiset nukkearpajaiset. Myös lastenjuhlia ja myyjäisiä pidettiin toiminnan tukemiseksi. Viirit ja viiriseremoniat, leikit sekä ”läksyt” olivat vartion kokousten runkona. 1926 yhdistyksen nimi haluttiin muuttaa. Ehdotettiin mm. Muurahaisia, Mehiläisiä ja Lakeuden Tyttöjä. Lopulta nimeksi valittiin Seinäjoen Tytöt. Oman lehden nimeksi tuli Pilkkeitä.

Partiotaitoja opeteltiin Helsingistä saatujen ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti.

1930-luvulla Tasangon Talvikkien toimintamuotoina olivat luokkasuoritukset, muiden auttaminen, vaate- ja lelukeräykset. Vuonna 1934 lippukunta sai nykyisen nimensä Tasangon Talvikit. 1934 hankittiin myös uusi lippu. Lippukunta rekisteröitiin 15.3.1938. Nimen muutoksen myötä lähdettiin viettämään Talvikinpäivää jäsenten omana iloisena iltana.

Suomen kärsiessä sodista, pantiin alulle hiuskeräys, kerättiin ja korjattiin leluja rajaseudun lapsille sekä sotaorvoille.

1940-luvulla sodan aikana ei pidetty juhlia eikä myyjäisiä. Keskityttiin luokka- ja taitomerkkien suorittamiseen. Suomen kärsiessä sodista, pantiin alulle hiuskeräys, kerättiin ja korjattiin leluja rajaseudun lapsille sekä sotaorvoille. Myös sotilaskotiarpoja myytiin. Sota-aikana lippukunnan kalusto hävisi ja sen mukana myös lippu.

Nukkearpajaiset olivat suuri tulojen hankintatapahtuma.

1950-luku oli jäsenkasvun aikaa. Sairaanhoitokurssit, lippukunnan henkiset massakilpailut, kirkonmenot, Yrjönpäiväjuhlat, retket ja lpk-leirit olivat tyypillisiä toiminta-aktiviteetteja. Partioseuroissa Talvikit veisasivat monta kertaa vuodessa. Edelleen harjoitettiin hyväntekeväisyyttä vaatekeräysten ja joulupakettitalkoiden muodossa. Lisäksi osallistuttiin tempauksiin, mm. ”Auttaa muita”-keräys poliopotilaille ja Keinosydän keräys. Nukkearpajaiset olivat suuri tulojen hankintatapahtuma. Vanhempainneuvosto lahjoitti uuden lipun vuonna 1958. Se oli Sirkka Alarannan suunnittelema lippukunnan kolmas lippu.

1966 Tasangon Talvikit ja Lakeuden Kärpät saivat testamenttilahjoituksena apteekkari Alice Sundilta maapalan Seinäjoen Isosaaresta.

1960-luvulla Talvikkien partiotoiminta oli intensiivistä. Kokouksissa työtöillä oli partiopuku ja kokoukset päätettiin siskospiiriin. Partiopukuun kuului huivin, pillinarun, vyön ja valkoisten kaulusten lisäksi suikka. 1968 Talvikkeihin otettiin mukaan ensimmäinen tontturyhmä. 60-luvulla leirit ja laulut olivat tärkeitä. Vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyö pysyi arvossaan. Talvikit keräsivät mm. suksia Baltian maihin ja rajaseudun lapsille. ”Nälkä pois”-kampanjalla kerättiin varoja Intian kookospalmujen sekä kanojen hankintaa varten. Kirkossa kolehti kerättiin usein Talvikkivoimin ja lastenkodin lapset saivat joulupaketteja. Tuolloin korostettiin yhteiskunnallisia – sekä käden taitoja. Varoja toimintaan kerättiin myymällä adventtikalentereita ja järjestämällä sekä nukkearpajaisia että lastenjuhlia. 1966 Tasangon Talvikit ja Lakeuden Kärpät saivat testamenttilahjoituksena apteekkari Alice Sundilta maapalan Seinäjoen Isosaaresta. Palstan nimi oli Nuotioranta. Tälle lisäostoin laajennetulle tontille kohosi myöhemmin partiomajamme monen vuoden rahankeräyksen ja ahkerien auttajien ansiosta.

Sisupartiotoiminta kehitysvammaisten parissa aloitettiin Eskoon keskuslaitoksessa 1971.

1970-luvullla uusien johtajien ja yhdistyneen partiojärjestön myötä uudistui myös lippukunnan toiminta. Tonttutoiminta jatkui vuosikymmenen loppupuolelle saakka. 1976 mukana olivat jo sudenpennut. Lastenjuhlia järjestettiin edelleen ja adventtikalentereita sekä nukkearpoja myytiin ahkerasti. Lupaus annettiin Yrjönpäivänä ja joulun aikaan vietettiin Joululahjavalvojaisia. Yöretkiä tehtiin Nuotiorantaan. Sisupartiotoiminta kehitysvammaisten parissa aloitettiin Eskoon keskuslaitoksessa 1971. 1977 herätettiin henkiin oma lehti, ”Tahkilo”. 1979 hyväksyttiin Marianne Ekolan piirtämä huivimerkki. 70-luvulla teetettiin myös lippukunnan pöytästandaari. Vanhempainneuvosto oli nimeltään ”Takatalvikit”. Leirit olivat 1970-

luvulla tärkeä osa toimintaa. Leireillä syntyi yksi talvikkitraditio – vierailupäivänä munkkien paistaminen. Munkkeja tehtiin myös mm. lastenjuhliin. Vuosikymmenen alussa arkkitehti Touko Saari lahjoitti Partiomajan piirustukset ja alkoi majan rakentaminen. Heinäkuussa 1973 oli majan tupaantuliaiset.

1988 alkoi itsenäisyyspäivän soihtukulkuetraditio sekä kynttilöiden sytyttäminen Sankarihaudoille.

1980-luvulla sudenpentutoiminta vakiintui. Pääpaino säilyi silti vartiotoiminnassa. 80-luvulla toiminta oli elinvoimaisen vireää. Anne ”Rytky” Rytilahden suunnittelema valkoinen collegepusero otettiin käyttöön 1980-luvun alussa. Koska majavuoroja ei aina saanut, tehtiin paljon laavu- ja yöretkiä. Myös kesäleirejä järjestettiin säännöllisesti. 1988 alkoi itsenäisyyspäivän soihtukulkuetraditio sekä kynttilöiden sytyttäminen Sankarihaudoille. Joulupaketointi kaupoissa, lastenjuhlat, nukkearpajaiset, itsenäisyyspäivämyyjäiset sekä adventtikalentereiden myynti olivat varainkeruumuotoja.

Uutena toimintana tuli laumojen ja vartioiden täytekakkujen tekeminen Yrjönpäiväkilpailuna.

1990-luvulla toiminta oli perinteiden vaalintaa, retkiä, partio-ohjelman toteuttamista merkkisuorituksineen, itsenäisyyspäivän soihtukulkueineen, joulupaketointeineen jne. Kesäleirit olivat isoja ja maja kovassa käytössä. Majalla aloitettiin myös Helatorstain talkooperinne. Uutena toimintana tuli laumojen ja vartioiden täytekakkujen tekeminen Yrjönpäiväkilpailuna. Kakut myytiin ja varat toimitettiin Suomen Partiolaisten keräyksiin. Lippukunnan anorakit tulivat käyttöön 1990.

Entisestä tyttölippukunnasta tuli sekalippukunta vuonna 2005, kun Lakeuden Kärpistä tuli poikia mukaan toimintaan.

2000-luvun alkupuoliskolla Tasangon Talvikeissa sudenpentulaumoja ja vartioita oli useita, mutta vuosikymmenen mittaan lippukunnan jäsenmäärä hiipui. Entisestä tyttölippukunnasta tuli sekalippukunta vuonna 2005, kun Lakeuden Kärpistä tuli poikia mukaan toimintaan. Omien viikoittaisten kokousten lisäksi vartiot tekivät yö- ja päiväretkiä, tekivät luokkasuorituksia ja suorittivat taitomerkkejä. Jouluna oltiin seurakunnan myyjäisissä myymässä leipomuksia, joulukuusenkoristeita sekä jouluisia tulitikkuaskeja. Jouluna paketoitiin myös lahjoja eri kaupoissa. Adventtikalentereita myytiin innokkaasti toiminnan tukemiseksi.

2010-luvun alusta Tasangon Talvikkien jäsenmäärä edelleen hiipui, ollen vuonna 2016 alimmillaan, 47 jäsentä. Uusien johtajien myötä määrä saatiin nousuun. Yö- ja päiväretkiä tehtiin omalle partiomajalle sekä kaupungin ylläpitämille vapaa-ajan kohteille. Vuonna 2018 heräteltiin henkiin Talvikinpäivän perinnettä.

2020-luvun alussa Tasangon Talvikit on virkeä 100-vuotias lippukunta. Perhepartiotoiminta käynnistettiin syksyllä 2020.

Vuonna 2022 perhepartioryhmän ja kahden sudenpenturyhmän lisäksi on kaksi seikkailijaryhmää, kolme tarpojaryhmää ja yksi vaeltajaryhmä. Lippukunnassa on myös aktiivinen joukko aikuisia. Varoja lippukunta saa toimintaansa Seinäjoen kaupungilta, Seinäjoen Seurakunnalta sekä myymällä adventtikalentereita. Retket ja leirit ovat tärkeä osa partiotoimintaa. Partiokolot sijaitsevat Hyllykalliolla (Opintie 1) ja kaupungin keskustassa, Nuorisoasiankeskuksessa (Puskantie). Nuotiorannan partiomaja Soukkajoella on ahkerassa käytössä. Tasangon Talvikkien toiminta näyttää tänä päivänä hyvältä. Katsommekin tulevaisuuteen luottavaisina.

TALVIKit 100 vuotta – JUHLAVUOSI 2021

Kirjoittanut: Ritva ”Liina” Liinamaa

Juhlavuoden valmistelut alkoivat elokuussa 2019 ohjausryhmän nimeämisellä. Ohjausryhmän lisäksi juhlavuoden tapahtumia suunnittelivat ja toteuttivat historiaryhmä, merkkiryhmä, jumalanpalvelusryhmä, lipunnaulausryhmä, talvikkitapahtumaryhmä sekä juhlajulkaisuryhmä. Normaalin viikoittaisen toiminnan lisäksi 100 vuotista taivalta juhlittiin monin tavoin.

Helmikuussa toteutimme juhlavuoden aloitustapahtuman partiomajan maastossa Talvikkihistoriaan tutustuen. Partioviikolla aloitimme uuden perinteen ja huivitimme Seinäjoen torilla olevan Jussi-patsaan. Huhtikuun ajan kaupunginkirjaston aulassa oli talvikkinäyttely. Juhlatammet lahjoitimme kesän alussa Seinäjoen kaupungille sekä Seinäjoen seurakunnalle. Elokuun alussa toteutui lippukunnan yhteinen 100-leiri Seinäjoen Isosaaressa. Syyskuussa veimme kukat lippukunnan perustajan – Siiri Kiikan – haudalle, toteutimme puistotapahtuman ja esittelimme toimintaamme teemalla ”Partiotoiminta tänään”. Lauantaina 11.9. vietimme nuotioiltaa Isosaaressa entisten ja nykyisten Talvikkien kanssa. Sunnuntaina 12.9. naulasimme ja vihimme uuden lipun sekä jaoimme ansiomerkit seurakuntasalissa. Sen jälkeen osallistuimme juhlajumalanpalvelukseen Lakeuden Ristissä ja söimme lounaan syntymäpäiväkakkuineen seurakuntakeskuksessa. Iltapäivällä toteutimme talvikkitapahtuman ulkona, otimme vastaan onnittelut ja jaoimme lippukunnan ensimmäiset omat ansiomerkit. Joulukuussa jaoimme Betlehemin Rauhantulta ja osallistuimme itsenäisyyspäivän sanakarihautojen kynttilöiden sytytykseen ja kynttiläkulkueeseen. Juhlavuoden päätimme lippukunnan yhteiseen joulujuhlaan uudella Hyllykallion kolollamme.

Uuden lipun lisäksi loimme lippukunnalle ansiomerkkijärjestelmän pinsseineen, valmistimme hihamerkin sekä juhlavuoden tapahtumamerkin. Jokainen Talvikki sai myös oman ruokapussin. Talvikkitakki ja puserot sekä juhlavuoden valokuvakirja olivat halukkaiden ostettavissa.

Tasangon Talvikkien juhlavuosi oli tapahtumia ja toimintaa täynnä koronapandemiasta huolimatta. Jokainen Talvikki, pienemmästä isompaan sai varmasti jälleen kerran hienoja partiomuistoja reppuunsa.