Muistoja Majalta

Nuotiorannan partiomajaa on peruskorjattu ja vielä onkin vähän urakkaa jäljellä, mutta loppu alkaa jo pian häämöttää. Osa Tasangon Talvikkien ryhmistä pysähtyikin pohtimaan, minkälaisia muistoja majalta onkaan. Toisaalta pohdittiin, mitä uudelta majalta odotetaan. Maja on monelle talvikille paikka, josta on paljon muistoja yhteisen tekemisen parista. Toisaalta siellä on päässyt toheltamaan ja oppimaan.

Majalle saavutaan tavaroiden kanssa, valmiina viettämään aikaa kavereiden kanssa. Monet nostivat esille vanhassa metsässä leikityt leikit, oli se sitten lipunryöstöä, poliisia ja rosvoa tai pimeäpiilosta. Vaikka majalla leikkiminen ja puuhastelu kuuluu asiaan, välillä pitää myös tehdä töitä:

”Majalle piti mennä jo het aamupäivällä, jos haluttiin nukkua ilman toppavaatteita. Heti retken aluksi pilkottiin polttopuita ja ruvettiin lämmittämään majaa takan sekä kamiinan avulla. Majassa oli talvisin sisälämpötila nollan hujakoilla. Vasta illalla pystyi olemaan sisällä ilman pipoa ja kenkiä.”

Vaikka polttopuita saadaan majalla varmasti tehdä jatkossakin, ei lämpötilan kohoamista tarvitse enää odottaa iltaan saakka.

Nuotioranta ja sen ympäristö tarjoavat hyvän paikan puuhastella myös kädentaitojen parissa. Hyvällä muisteltiin esimerkiksi puumajoja, joita ryhmät ovat rakentaneet. Toisaalta nuotiorantaan on pystytetty myös Liinan laavu, jonka tekemistä muisteltiin: ”Hei, se Liinan laavun rakentaminen. Mäkin kannoin hirsiä sinne. – Joo me rakennettiin sitä.”

Illan hämärtyessä majalla monesti suunnataan iltanuotiolle. Iltanuotio on paikka, jossa voidaan jutella, nauttia ohjelmanumeroista, lauluista tai erinäisistä leikeistä ja peleistä. Joskus sääolot yllättävät iltanuotiolla istujan, ja esille nostettiinkin ”notskilla paleltuminen”. Onhan nuotiolla varmasti istuttu myös sateessa. Joskus nuotiolla voi istua myös ihan vain hiljaa, tuijottaen hiljalleen kytevää hiillosta.

Yön laskeutuessa ja hiljaisuuden hiipiessä paikalle, on majalla tapana pitää kipinämikkovuoroja. Kipinämikko katsoo, että takassa palaa tuli, ja lisää sinne puita. Monelle kipinämikkoilu on mukava kokemus: ”Mä tykkään istua kipinämikkona.” Mikä onkaan sen parempi tapa viettää yötä, kuin jutella kaverin kanssa yön hiljaisuudessa?

”Tietty kaikki kipinämikko vuorot ku se tuli meinaa sammuu, ja kerran istuttiin Liisan* kans kipinämikossa ja juteltiin kaikesta mahollisesta kunnes yhtäkkii huomataan et Matti* istuu meidän takana ihan hiiren hiljaa kuuntelemassa mitä jutellaan eikä me vieläkään tiietä oliks se istunu siinä minuutteja vai tunteja”
*Nimet muutettu

Toisaalta ensimmäinen retki majalle voi tuntua pelottavalta, vieras ympäristö ja pimeä metsä. Onneksi ympärillä on kuitenkin monta kaveria ja lämmin takkatuli. Moni varmaan muistaa myös vanhan huussin, jonne pimeydessä meneminen oli jännittävä seikkailu. Jos majalla ei muuten jännitä, joku varmasti osaa kertoa kummitustarinan; ehkä olet kuullut kärrynpyörästä, joka voi pyörähtää keskiyöllä?

Majalla touhutessa sattuu ja tapahtuu, ja kommelluksien kautta on hyvä oppia. Oli se sitten ympäriämpäri lentelevät popparit, tai jäätelön säilytyksestä jäänyt muisto:

”Toinen hauska muisto partiomajalta on lippukuntaleiri Friskiltä, kesältä 2019. Ilvekset nukkui pj teltassa sielä nuotiopaikan lähellä, ison kiven vieressä. Friskillä oli aika kuuma keli, ja sitten päätettiin ostaa jäätelöä myytäväksi leirin kiskaan. Kaikki odotti innolla, kun ruoan jälkeen Hautsi kurvaa autolla majalle, ja sillä on mukana paljon jäätelöä! Sitten kävikin semmoinen kömmähdys, että kun majan pakastin laitettiin seinään kiinni, niin sulake paloi ja kaikki sähköt meni. Jäätelöt tulikin alennusmyyntiin, jee!! Mä ostin het kaksi jäätelöä. Puffetin ja mehujään. Söin Puffetin siinä saman tien, ja vein puoliksi syödyn mehujään telttaan tyynyn alle odottamaan, kunnes tullaan uimasta. Tää mehujaa sielä tyynyn alla yllätys yllätys, suli ihan täysin. Kun tultiin illalla uimasta Kyrkkäriltä, oli mun koko vaaleansininen Muumi-tyynyliinalla varustettu tyyny toiselta puolelta ihan tahmanen ja märkä. Ei siinä muu auttanu, kun nukkua loppuleiri vaatteilla täytetyllä makuupussin pussilla. Mukava leiri oli silti!”

Maja onkin yhteinen ympäristö, missä on syntynyt paljon muistoja. Majaa ei ole rempan takia voitu hyödyntää retkeilyssä hetkeen – eikä aivan vielä ole valmista. Kiitos jokaiselle kökkäläiselle, joka on auttanut majan peruskorjaamisessa jo nyt. Vielä on tekemistä, mutta loppu alkaa jo pikkuhiljaa häämöttämään. Myös ryhmäläiset ovat olleet kökkimässä majalla. Kökkimisestä nostettiin esiin, että on nautittu lukkojen asentamisesta ja seinien maalaamisesta – myös kökkäväen ruokkimisesta on pidetty.

Majan rempassa osa nostalgiasta jää muistoihin, mutta samalla maja palvelee käyttäjiään huomattavasti paremmin, ja mahdollistaa esimerkiksi esteettömän liikkumisen majalla. Ryhmäläiset nostivat esille asioita, joita odottavat majalta: ”Kivaa, saa uutta pintaa, uutta ulkonäköä ja uutta tilaa”. Myös uudet ikkunat ovat asia, jota odotetaan – tilasta tulee huomattavasti avarampi. Toisaalta odotetaan ihan niitä arjen asioita: ”Odotan, että pääsee tekemään uudessa keittiössä ruokaa.”

Majalla ei voi retkeillä ennen kuin remppa saadaan loppuun. Ryhmät odottavat sitä, että pääsevät majalle retkeilemään: ”Mä en jaksa odottaa, että päästään sinne.” Vielä hetki remppaamista ja sitten voimme nauttia käsiemme työn tuloksista.

Kiitos ryhmille, jotka jakoivat omia muistojaan: Ilvekset, Kattimankit, Muumit, Ketut ja Sudet!

Kirjoittanut: Vinkku